Olen itse kasvanut ilman sisaria, eli olen ainut lapsi. Parivuotiaana sain kuitenkin itselleni karvaisen veljen, Tessu -koiran, joka eli aina teini-ikääni asti. Tessusta tuli minulle sisaruksen veroinen kumppani, johon sai kohdistaa hellyyttä ja joka lohdutti huonoina hetkinä. Ei turhaa sanota, että koira on ihmisen paras ystävä, sillä lapsuuden kokemusten myötä olen ymmärtänyt, minkälainen merkitys lemmikillä voi ihmisen elämässä olla.
Tessu opetti minulle ehdottoman rakkauden lisäksi luopumista -vaikka se tekeekin välillä vaikeaa, on luopuminen osa rakkautta. Näitä oppeja olen saanut viime aikoinan kaivella taas esiin elämässäni tapahtuneiden muutosten myötä.
Luopuminen on osa elämää, mutta luopumisen kauneus selviää meille usein vasta jälkikäteen. Usein luopumiseen liittyy tutulta turvalliselta alueelta tuntemattomaan hyppäämistä, rohkeutta jatkaa eteenpäin ja mahdollisuus henkiseen kasvuun. Luopumiseen liittyy myöskin tuskaa ja surua, mutta aina myös toivoa ja rakkautta. Luopuminen on helpompaa, kun tajuaa että kaikella on aikansa ja paikkansa, tarkoituksensa näiden tähtien alla.
Ja katsokaa nyt tuota Maijaa, miten viattomalta se näyttää. Välillä sitä miettii, että kyllä sitä koira pääsee helpolla, siinä se lepää tuolilla ja ihmettelee. Sitten tajuat, että se on se sama tyyppi joka juuri nuolaisi juuri kyyneleen silmästäsi ja tuli viereen nukkumaan. Kyllä ne tajuaa, enemmän kuin me usein arvaammekaan. <3
// Only know you've been high when you're feeling low
Only hate the road when you're missin' home
Only know you love her when you let her go
And you let her go //