Tuntuu, että kesä on mennyt yhdessä sujauksessa, sillä rehellisesti sanottunu olen ehtinyt tekemään lähinnä töitä. Kun työ ja vapaa-ajan intohimo sekoittuvat keskenään, on joskus vaikeaa vetää rajaa näiden kahden välillle. Pitkään ajattelin, että hyvin tässä jaksetaan ja kohta on loma, mutta toissapäivänä jäädessäni lomalle purskahdin itkemään kukkakaupassa, koska myyjä antoi minulle takahuoneesta paremman hortensian mitä itse valitsin.
Siinä kohtaa taas ymmärsin, miten olen aivan liian vähän muistanut kuunnella kehoani ja mieltäni, jotka monessa kohtaa ovat huutaneet lepoa. Valitettavasti voin myös sanoa, että lähipiirissä oma stressikiukkuinen olemukseni on varmasti huomattu, sillä en ole kovin hyvä sitä peittelemään. Ja jos en ole kiukkuillut, olen vain ollut hirveän välinpitämätön lähelläni olevien ihmisten suhteen. Nämä ovat toki kuormituksen keskellä inhimillisiä piirteitä, joskin sellaisia, joita on itsessä välillä vaikea hyväksyä.
![]()
Ajattelin siis nyt pitää pariviikkoisen lomani mittaisen blogitauon. Toivottavasti lepo tekee hyvää ja antaa ehkä positiivista etäisyyttä asioihin. Välilä mietin, onko tällaiset tekstit blogiini sopivia ollenkaan, kun tässä mennään kuitenkin tyynyjen pöyhintää ja kuohuviiniä syvemmälle. Olen kuitenkin kokonainen ihminen omine epätäydellisyyksineen ja haluan, että se kokonainen ihminen näkyy myös täällä blogissa. Kaiken tämän takana on kuitenkin tahto tehdä ja hoitaa asiat hyvin, vaikka joskus voisikin vaan lakata vaatimasta itseltään liikoja ja todeta, että riittävän hyvä riittää.
Peace and love. Muistakaa pitää huolta läheisistä, ja ennen kaikkea itsestänne.