Ikean Hemnes sai tänään uuden kodin ja sen sisältämän tavaramäärä oli järjesteltävä uudelleen, jotta sain kaikki lipaston tavarat sijoitettua muualle. Kävin samalla kaikki kaapit läpi ja kierrätykseen sekä roskiin lähti viisi isoa kassia tavaraa! Voi että kun tekee tuo turhan poisheittäminen hyvää. Suosittelen.
Tavara sitoo energiaa hirveästi, tulee hyvä olo kun kaapeissa on väljyyttä ja kaikella on paikkansa. En tiedä voinko kutsua itseäni minimalistiksi, mutta en siedä tavaranpaljoutta. Kun esillä (ja kaapeissa) on tarkkaan harkittuja esineistä, on jotenkin kevyempi olo.
Pyyhkeet ja lakanat ovat tietysti värijärjestyksessä, niinkuin esteetikolla kuuluu. ;) Iän myötä tietyntyyppinen krääsän ostelu on jäänyt vähemmälle, haluan sijoittaa rahani johonkin kestävään ja arvokkaaseen. Tämä koskee sisustamisen myötä myös muita osa-alueita elämässä.
Ystävältä saatu Buddha-patsas, jonka käsimerkit kertovat pelon torjumisesta ja rakkauden antamisesta, merkitsee minulle paljon. Thomas Sabon hopeakoru enkelinsiivillä oli puolestaan valmistujaislahja hyviltä ystäviltä. Korun siivet symboloivat minulle elämän kantavaa voimaa sekä ystäviäni, jotka kannattelevat niissä elämän kuopissa. Silkkikukka on muisto railakkaista polttareista vuosientakaa, Zara Homen kehys puolestaan tuliainen Espanjasta, joka edelleen odottaa sitä oikeaa kuvaa.
Minkälainen suhde sinulla on tavaroihin? Onko suhteesi materiaan muuttunut iän myötä?