Designpoliisi Pänkäläinen palveluksessanne päivää! Olin ajatellut jo pitkään kirjoittaa postausta designklassikoiden kopiotuotteista ja nyt nähdessä viime lauantaisen Helsingin Sanomien mainoksen Egg-tuolin kopiosta (tarkemmin sanottuna Metropoli-kalusteen Cashmere -tuolista), jokin napsahti päässäni. Desighuonekalujen kopioista on toki käyty jo jonkin verran keskustelua niin kansainvälisesti kuin kansallisellakin tasolla (mm. täällä ja täällä), mutta halusinpa nyt laittaa asian tiimoilta omankin lusikkani soppaan.
Piratismia on käsitelty mediassa yleensä lähinnä kopiolaukkujen osalta, sillä näiden ostajat tukevat tietämättään jopa järjestäytynyttä rikollisuutta, prostituutiota sekä huumekauppaa. Vaikka en usko että huonekaluteollisuudessa sivutaan näin isoja globaaleja ongelmia, rikkoo designkopioiden myyminen sekä myöskin ostaminen tuotteen alkuperäisen muotoilijan tekijänoikeuksia ja tätä kautta myös lakia. Bongasin taannoin erään Instagramissa paljon seuratun sisustustilin omistajan sortuneen kopiotuotteeseen, tarkemmin sanottuna Arrogant Designin kopioon Knollin tulppaanipöydästä. Tämän tiimoilta halusin valottaa asiaa tarkemminkin blogissani, sillä tiedän siellä ruudun toisella puolella olevan paljon sisustamisesta kiinnostuneita lukijoita. Olkoon tämä postaus vaikka jatkoa kirjoitukselle mitä olen oppinut sisustamisesta, sillä siellä sivusin tätä samaa aihetta yhden kappaleen verran myöskin.
Näen aina punaista nähdessäni designklassikoiden kopioita, sillä itse työskentelen aitojen tuotteiden parissa ja en voi aina ymmärtää, mikä saa kuluttajan ostamaan kopiotuotteen. Useimmiten uskon että kopiotuotteen ostopäätöksen taustalla on tiedonpuute. Ei tiedetä tai tunneta alkuperäistä tuotetta ja ei ymmärretä alkuperäisen ja kopion eroa. Sitten on oma ryhmänsä tietysti myöskin ne kuluttajat, jotka eivät yksinkertaisesti välitä, onko heidän ostama tuote aito vai ei. Mielestäni tämä on erittäin huolestuttava porukka, joka tukee ostopäätöksillään tietyntyyppistä varastamista ja saattaa tietämättään sortua jopa rikokseen.
Mitä tulee designtuotteiden kopioteollisuuteen, mielestäni vastuu ei ole pelkästään kopiotuotteita myyvillä yrityksillä, vaan myöskin tällaista liiketoimintaa tukevilla kuluttajilla, jotka mahdollistavat liiketoiminnan jatkumisen. Ongelmaksi näissä designkopiossa ovat muodostuneet tekijänoikeuslakia kiertävät yritykset, jotka ratsastavat tekijänoikeuslain porsaanreiällä valmistaen tuotteet Britanniassa, jossa tuotetta voi suojata ainoastaan 25 vuoden ajan muun Euroopan 70 vuoden tekijänsuojan sijaan. Näiden Britanniassa valmistettujen kopiotuotteiden markkinointi on kuitenkin koko Euroopan alueella kiellettyä, mutta ainakin olen ikäväkseni huomanut Arrogant Designin toteuttavan niin Facebook - kuin Instagram -markkinointia Suomessa.
Mitä kuluttaja sitten saa ostaessaan aidon tuotteen (puhtaan oman tunnon lisäksi)? Kopiotuotteiden laatu vastaa harvoin alkuperäistä, johon tuotteen hintakin usein pohjautuu. Kopiota ostaessa voi tulla mielikuva säästämisestä, mutta tosiasiassa alkuperäisen tuotteen arvo säilyy ja tuote kestää käyttöä kopiota paremmin. Itseä ainakin henkilökohtaisesti myös häiritsisi, jos olisin ostanut kopiotuotteen, enkä saisi siitä samanlaista hyvää fiilistä kuin aidoista huonekaluista. Tämä juontaa juurensa siihen, että mielestäni kopiotuote on aina epäeettinen hankinta eikä anna kunniaa sen alkuperäiselle suunnittelijalle, koska kyse on pohjimmiltaan varastamisesta.
Itse en varastaisi, ethän sinäkään?