Oon kolmekymppinen, oon kolmekymppinen
takana on luja putki rilluvuosien
oon kolmekymppinen, kolmekymppinen
en oo enää sinisilmäinen, mä oon kolmekymppinen.
Näin laulaa Fredikin 3-kympin rajapyykin ylittämisestä. Vaikka takana ei ehkä ole mitkään rilluvuodet, paljon tuohon viime vuosikymmeneen on ehtinyt mahtuakin, sinisilmäisyys on ainakin vaihtunut realismiin, joita tiiraillaan silloin tällöin myös vaaleanpunaisten lasien takaa.
Kun jälkeenpäin miettii, miten sitä on niin paljon ehtinytkin: on opiskeltu Porissa, Turussa ja Itävallassa, juhlittu, tanssittu SM-kisoissa, valmistuttu kauppatieteidenmaisteriksi, tehty töitä, opiskeltu sisustusalaa, iloittu, seurusteltu, ostettu eka oma koti, sisustettu, erottu, surtu, kasvettu, rakastettu, hankittu karvainen perheenjäsen Maija, joogattu, eletty täysillä ja vähemmän täysillä. Jännityksellä odotan, minkäköhänlaiseksi seuraava vuosikymmen muodostuu?
Näin 3-kymppisenä on hauska huomata, miten samanlaisista asioista sitä kuitenkin nauttii, kuin noin 3-vuotiaana.
Tykkään edelleen saunoa sekä peilailla itseäni kaikista heijastavista pinnoista.
Ruuat on edelleen poskilla tai paidalla syödessäni ja hassuttelu, esimerkiksi lökäpöksyihin pukeutuminen, on parasta viihdettä!
Rakastan edelleen vaaleanpunaista väriä ja koiria. Tiskaaminenkin on huippukivaa... öh. No ehkä jotain on muuttunut.
Nautin huomion keskipisteenä olemisesta, runsaista lahjoista sekä prinsessaleikeistä.
Ehkä jotain on siis myös ennallaan.