Syreenin tuoksu on huumaava. Meidän lapsuudenkodin pihalla kasvoi syreeni, joka kukki aina toukokuun lopussa syntymäpäivieni aikaan. Lapsuuden muistot heräävät mieliin, kun tuoksu täyttää olohuoneen. Avopuoliso nukkuu sohvalla päiväunia Maijan kanssa, aika pysähtyy auringonvaloon.
Pohdin eilen tätä blogin pitämistä, ja sitä, miten kauniiden hetkien kuvaaminen on opettanut pysähtymään hetkeen. Vaahteran varjossa imettävä äiti, helteellä sulava jäätelö, auringonlaskun luoma kajo venesatamaan. Tuulessa lepattava pellavaverho, parvekkeella nautitut kahvit, unelmanpehmeän pellavatakin tuntu iholla.
Clik here to view.
Meidän bloggaajien elämä vaikuttaa usein hyvin siloitellulta: miten sillä on taas uudet tyynyt sohvalla, aikaa jatkuvasti kahvitella parvekkeella sävysävyyn olen kahvikupin ja sisustuksen kanssa. Kaikki varmasti kuitenkin tietävät, että ne eivät kuitenkaan ole niitä todellisia arvoja elämässä, vaan kauniita asioita, joihin on ihana tämän maailman epävarmuudessa ja kaaoksellisuudessa keskittyä. On mahtavaa jakaa kauniita ja niitä elämän hyviä asioita muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Kiitos teille lukijoille, että olette niitä kanssani jakamassa!
Uskon myös, että kaikki lukijani ovat sen verran fiksuja ja ymmärtävät blogin olevan vain pintaraapaisu kirjoittajan elämästä. Kaikki ei todellakaan ole aina niin täydellistä, miltä joskus kuvien perusteella saattaa vaikuttaa. Kaikilla meillä on omat karikkomme elämässä, mutta näiden kauniiden asioiden tajuaminen, hetkeen pysähtyminen, tai vaikka syreenin nuuhkimen saavat aina kestämään ne karikotkin.
Onko sinulla jokin mieleenpainuva tuoksu, joka herättää voimakkaita muistoja?
