Metsän keskellä, järven rannalla, luonnontilassa. Sellainen on meidän mökki. Sekä kauhuksi, että onneksi. Kauhua aiheuttaa se todellisuus, että ollaan keskellä ei mitään ja lähin naapuri on kaukana. Samalla se on myös onni, sillä tuolla saa vapaasti höperöityä ja tuijottaa vaikka muurahaisten kuhinaa häiriintymättä. Kauhua aiheuttaa myös tuo luonnontila -tällainen neurootikko ei oikein kestä, että asiat on vähän vinksallaan. Toisaalta se on myös hyvä, kun ei voi oikein tehdä mitään, ei tiedä mistä aloittaa. Niinpä useimmat mökkireissut eivät mene maalaten, puunaten, haravoiden ja tuunaten. Ne menevät kokkaillen, saunoen, kalastaen ja vain oleillen. Joskus jopa tsempataan ja pelataan korttia!
Meidän mökki ei todellakaan ole mikään työleiri, mites siellä on asiat?